Kohti unelmaa... "lapsen laadukas arki"

Tutustuimme Hankenilla 90-luvun lopulla. Ystävystyimme hiekkalaatikolla, molempien ollessa esikoistensa kanssa kotona. Kuuntelimme kuinka moni vanhempi harmitteli päivähoidontilannetta; ei hoitopaikkoja, isoja ryhmiä, homepäiväkoteja ja jopa monien kilometrien (ja näin ollen minuuttien) päiväkotimatkoja, jos perhettä onnisti saada paikka.

Huomasimme myös esikoistemme siirtyessä kerhoon ja puolipäivähoitoon, että poiken kolmen vuoden aikana hiekkalaatikolla puistotäti-Mariannen avulla saavutettu toiminnallinen kaksikielisyys katosi. Päätimme ryhtyä suunnittelemaan päiväkotia, jossa saataisiin ymmärrys toiminnalliseen kaksikielisyyteen ja jossa omatkin lapsemme viihtyisivät.

Ajatus siitä, mitä tahdoimme päiväkodiltamme oli alusta asti selvä. Suunnittelua kesti kuitenkin parisen vuotta. Oheinen Tommy Tabermannin runo innoitti meitä koko suunnittelutyönajan.

Vi ansåg att, det svenskspråkiga och det finskspråkiga Finland har mycket att lära av varandra!

Terveisin & med vänliga hälsningar,

Heidi & Ira

Vinden, vågorna, gräset

Vinden talar,
men vad försöker vinden berätta?
Vågorna talar,
men vad försöker vågorna säga, skrika, viska?
Gräset sjunger, stenarna mumlar,
allt i världen har en röst, en mun, ett ärende.
Händerna har, läpparna har, huden har,
drömmarna har, tystnaden har.
Allt vill säga något, lärä, visa vägen.
Av samma stenar
kan man bygga en mur
eller en bro.
Vilkendera
vill du bygga?
En bro
eller en mur?
Vinden talar, vågorna viskar,
stenarna mumlar.
Den som vill förstå, förstår.
Den som vågar lyssna, hör.
Den som sjunger gräsets sång
kan gå på vatten.

-Tommy Tabermann -